Saana Tyni Linnan juhlissa: Tämä on paikkani näyttää alaa arvokkaasti ja kauniisti

– Ihan uskomaton juttu. Tämä on hieno huipennus hyvälle vuodelle. Olen todella kiitollinen meidän ihmisille tämän vuoden saavutuksista, Saana kommentoi kutsua Linnan juhliin lokakuussa.

Upean juhlapäivän lisäksi matka Linnan juhliin piti sisällään muitakin suuria tunteita!

Haastattelussa Saana Tyni.

Kutsu Linnan juhliin putosi Tampereen toimiston postilaatikkoon lokakuun lopulla.

– Olin ihan, että mitä ja mistä. Ja totta kai heti ajatteli, että apua, voisiko se olla se? Mutta sitten ajatteli, että ei se nyt se voi olla. En voinut tietenkään pidättää jännitystä, vaan sanoin kollegalle, että aukaise se. Se oli kyllä mieleenpainuva momentti, kun hänkin vain haukkoi henkeä, että tiedätkö mitä.

Tänä vuonna Linnan juhlien teemaksi valittiin tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu.

– Minulla on ollut jo yli kymmenen vuotta henkilökohtaisena missiona saada siivousala nosteeseen. Se on kuitenkin perinteisesti ollut vähän sellainen huonomaineinen piika-ala, jos näin voi sanoa. Vähän sellaisia historian piikajuonteita on vielä ollut.

– Haluaisin, että siivousalalla työskentelevä ymmärtäisi, miten todella merkityksellistä työtä teemme. Toiseksi haluaisin muutosta alan ulkopuolelta tulevaan kommentointiin alavalinnasta.

– Vastustan pikamuotia, ja haluan omalla asullani korostaa materiaalien kierrätettävyyttä. Kyselin useammaltakin suunnittelijalta tarjousta tämänhenkisen puvun suunnittelusta, mutta monet yrittivät toppuutella ideoitani.

– Soitin eräälle suunnittelijalle ja hän järkyttyi. Hänen mielestään mitään sellaista ei voi missään nimessä tehdä. Hän sanoi, että minun pitää unohtaa kokonaan meidän ala ja mennä hyvin klassisella systeemillä. Totesin, että hän ei ole minun suunnittelijani.

Ekomuotiin erikoistuneen Remaken Paula Malleus syttyi idealle heti! Koko puku koottiin kierrätysmateriaaleista. Moppitakki syntyi pukusuunnittelija Malleuksen käsissä Suomessa valmistetuista mopeista.

Käytetyistä mopeista tehty takki herätti vilkasta keskustelua mediassa ja sosiaalisen median keskustelupalstoilla.

Ilta-Sanomat 6.12. – Saana, 31, halusi pukeutua Linnan juhliin käveleväksi mopiksi

Moppitakki syntyi 21 käytetystä mopista. Mopit ehtivät siivota satoja koteja ennen päätymistään takiksi. Ruusupuvun koristeet on tehty siivousliinoista. Käsin värjättyjä ruusuja on 1580 kappaletta. Koko puku on Paula Malleuksen käsialaa.

Paula on suunnitellut useita pukuja Linnan juhliin, mutta Saanan asusta tuli erityinen myös suunnittelijalleen: – Minulla on aika harvoin tilanteita, joissa tunnen snadisti ylittävän itseni ammatillisesti, koska olen tehnyt tätä niin kauan. Tämän kanssa tuli pitkästä aikaa tunne, että nyt lähti todella upeasti lapasesta.

Ruusupuku on tehty SPR:n Kontti-kirppikseltä löytyneestä hääpuvusta. Moppitakki jäi päällysvaatteena presidentinlinnan narikkaan eikä sitä näin ollen nähty punaisella matolla, mutta Linnan juhlien jatkoja seuranneet saattoivat nähdä takin Ylen suorassa tv-lähetyksessä.

– Palaute on ollut todella hyvää. Toki siellä täällä internetissä on joku jotain pahaakin kirjoitellut. Joku kysyi, että haiseeko tämä moppi. Tästä voi itse ihan haistaa, ettei haise, sillä onhan tämä kangas satoja kertoja siivottu.

Linnan juhlien jatkoja isännöi historiallisesti ainutlaatuinen Hotel Kämp. Saana ja Henri livahtivat jo ennen juhlia valokuvauttamaan itsensä hotellilla. Upeat kuvat otti Atte Leskinen.

Saanan iltapukuun kuuluva laukku on niin ikään koristeltu siivousliinoista tehdyillä ruusuilla.

– Minua yllätti se, miten ihmiset todella tiesivät ja tunnistivat tämän pukuni. He antoivat aivan mieletöntä palautetta. Ihan tuntemattomat ihmiset ovat pysähtyneet kommentoimaan ja hypistelemään.

– Ajattelin, että tämä on nyt minun paikkani näyttää tätä alaa arvokkaasti ja kauniisti.

Saanan ranne- ja korvakorut sekä Henrin solmioneula ja kalvosinnapit ovat pirkanmaalaisen korutaiteilija Laura Saarivuori-Eskolan Lastu-sarjaa. Ne on valmistettu käsityönä käytetyistä hopealusikoista.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto oli huima kokemus ensikertalaiselle.

– Minut yllätti ehkä lämpö – ja se, miten korea tämä rakennus on. Varsinkin Atriumin kupoli, värit ja yksityiskohdat ovat todella upeita. Itsessään koko juhla oli aivan mielettömän arvokas ja pistää nöyräksi sen edessä, että olemme saaneet syntyä tähän turvalliseen ja vapaaseen Suomeen.

– Kun mietin itsenäisyyttä, mietin isoisovanhempieni tarinoita sodasta. Kerran he kertoivat sotilaasta, jolta oli paleltunut varvas. Se oli katkaistava, jotta he pystyivät jatkamaan matkaa. Siinä on aika iso kontrasti sen kanssa, mistä tänä päivänä valitetaan.