Taru Lindblad: Kauneuden takia on kärsittävä

Siivousblogissa on jo aiemmin nettisivu-uudistuksen yhteydessä sivuttu lyhyesti yrityksen ilmeen uudistamista ja siihen liittyviä tunnelmia. Tässä tekstissä avaan vähän tarkemmin prosessia, jonka tuloksena meillä on nyt uusi logo ja yritysilme.

”Meillä on nyt uusi logo ja yritysilme.”

Logon suunnittelu tapahtuu useimmiten aivan yrityksen alkutaipaleella. Koti Puhtaaksi Oy oli siinä mielessä haasteellinen, että yrityksellä oli jo sekä logo, että vahva, oma identiteetti. Asiakaskunta oli tottunut tuotemerkkiin ja sen tunnistettavuus oli hyvä: sitä ei vain alun perinkään oltu oikein loppuun asti mietitty ja koko brändi oli muutenkin kehittynyt ihan omalla painollaan. Visuaalinen materiaali olisi voinut paremminkin viestiä yrityksen olemusta ja arvoja. Uudistus oli siis tarpeen ja sitä hoitamaan palkattiin minut. Luulisi olevan helppo homma AMK-medianomille, jolta löytyy visuaalista silmää sekä runsaasti epätervettä kiinnostusta filosofisiin pohdintoihin, mutta olosuhteista huolimatta kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä.

Ensimmäinen palaveri aloitti uuden työvuoden. Digiprojektin jäsenet olivat vielä ihan tonttulakit päässä joululoman jäljiltä, ihmiset vieraita toisilleen eikä kukaan oikein tiennyt, mistä aloittaa. Tuijotimme toisiamme pöydän yli pohdiskellen, mitä kaikkea horisontissa odotti. Muut keskittyivät lähinnä verkkosivu-uudistukseen ja videomateriaalien tuottamiseen, joten aloitin työni melko lailla omissa oloissani. Projektin asettajalta (Saana Tyni) ja hänen mentoriltaan sain onneksi apuja, kun aloin ottaa selvää uudesta työkentästäni. Tutkin yrityksen asiakastyytyväisyyskyselyitä, historiaa ja henkilökuntaa, tein asiakasprofiileja, värimalleja ja 4D-karttoja. Naputtelin kirjoituksia siitä, mistä oltiin tulossa ja minne halutaan mennä. Palaverissa sovittiin että koko visuaalinen ilme menisi kokonaan uusiksi, joten sain   suunnittelutyöhön aika vapaat kädet.

”Olosuhteista huolimatta kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä.”

Tuotemerkin ja uusien värien piti olla valmiita maaliskuun loppuun mennessä, jotta loputkin markkinointimateriaalit ja nettisivut saataisiin päivitettyä ajan tasalle. Minua hirvitti koko prosessissa se, että jouduin työn edetessä näyttämään kaikki tekemäni versiot koko ryhmälle. Yleensä teen työni tilauksesta yksin jossain pimeässä keittiön nurkassa, ja vien vasta vihoviimeiset versiot asiakkaan nähtäväksi. Tilanne oli sikäli poikkeuksellinen, että tällä kertaa koko tiimi seurasi työtäni joka kierroksella – eikä se ollut äitiyslomilta palanneelle mökkihöperölle (jolla oli muutenkin lieviä käynnistysvaikeuksia) mikään ihan pieni stressi. Siinä vaiheessa, kun alkuperäisellä ohjeistuksella oltiin saatu aikaiseksi jotain vähän valmiihkoa (jota itse ajattelin ehkä jonkinlaisena semifinaalina) muuttui tiimimme kokoonpano. Saimme vahvistukseksi uuden työharjoittelijan, ja Saana alkoi hipsiä takavasemmalle kohti äitiyslomaa. Projektin johtoon hänen tilalleen tuli digitalisaatio- ja markkinointiasioita hoitamaan hänen puolisonsa Henri Haho. Parhaiten voin kuvailla fiiliksiäni siten, että tuntui kuin joku olisi ottanut koko toimistosta kiinni, kääntänyt sen ympäri ja ravistellut katsoakseen, mitä sieltä tippuu ulos.

 

https://www.kotipuhtaaksi.fi/wp-content/uploads/2017/06/Logo.png”Parhaiten voin kuvailla fiiliksiäni siten, että tuntui kuin joku olisi ottanut koko toimistosta kiinni, kääntänyt sen ympäri ja ravistellut katsoakseen, mitä sieltä tippuu ulos.”

Parin palaverin verran raavimme päitämme höyrysaunalta tuntuvassa neuvotteluhuoneessa kipinöiden lennellessä, kunnes johtoporras kokousti keskenään asioista ja päätti, että tehtävänantoa täytyy muuttaa. Olin toki aiemmillakin työkomennuksilla tottunut siihen, että näissä asioissa suunnitelmat elävät, ja mitä useampi kokki, sitä enemmän roiskuu. Osasin siis odottaa pientä turbulenssia, mutta silti kaikkeen ei voi täysin varautua. Tiesin ainoastaan että tuuli nousee, mutta en sitä, mistä ja milloin.

Minua harmitti, että siihenastinen suunnittelutyö meni suurelta osin roskikseen, mutta olin toisaalta helpottunut, että vallinneen epätietoisuuden sijaan sain nyt selkeät raamit työtäni varten. Päätettiin, että kokonaisvaltaisen uudistuksen sijaan logolle tehdäänkin niin kutsuttu facelift ja vanhat värit säästetään (tätä tingin vielä sen verran, että lopulta vain yksi väri jäi ja senkin sävyä säädettiin huomattavasti). Suunnittelu alkoi alusta, mutta se oli helpompaa, koska tiesin, mihin suuntaan mennä. Muutenkin työskentely muuttui paljon selkeämmäksi ja vähemmän stressaavaksi. Logoon jätettäisiin vain teksti ja mahdollisesti jo edellisestä logosta tuttu, aaltomainen viiva. Työssäni oltiin myös aktiivisemmin mukana nyt, kun kaikki alustava tutkimustyö oli tehty ja keskustelua muutoksien tiimoilta tarvittiin enemmän. Muutamien kokeilujen jälkeen löytyi fontti, johon oltiin tyytyväisiä. Sitten aloin fiksata värimailmaa ja mietin, miten tekstiä saisi hillitysti personoitua niin, että siihen tulisi jotain kuvakieltäkin, edes vähän. Kiire painoi jo päälle ja aikaa varsinaiseen luovaan työhön ei ollut kuin pari päivää (joka on ideoiden maailmassa vaeltajalle lyhyt aika). Jäljelle jääneet tunnit pelasin aivopingistä kuvankäsittelyohjelman kanssa ja kiikutin kylmä hiki otsalla uudet versiot seuraavaan palaveriin. Tuli risuja ja tuli ruusuja, mutta tuli myös päätös: logo hyväksyttiin.

 

”Tuli risuja ja tuli ruusuja, mutta tuli myös päätös: logo hyväksyttiin.”

Pieni viimeistely jonka ulkoasu vielä vaatisi, tuntui tässä vaiheessa kevyeltä; suurin työ oli tehty. Tosin se ei ollut enää yksin minun suunnittelemani, vaan ennestään olemassa oleva logo, jonka minä olin päivittänyt. Mutta ei se tässä vaiheessa haitannut, tahdoin päästä eteenpäin niin, että tunsin pystyneeni antamaan jotakin sille tehtävälle, johon minut oli valittu. Värejä tarkasteltiin vielä; tehtiin mustavalkoversioita ja sävyjen muutoksia. Vanhasta logosta jäänyt kaari, jota oli puoliväkisin raahattu mukana viimeiseen asti, tipahti kyydistä. Päätimme järjestää Henrille, yrityksen edellisen ilmeen suunnittelijalle, jonkinlaisen leirinuotio-henkisen psykodraaman firman pihalle, jotta hän saisi saattaa luomuksensa asiallisin menoin haudan lepoon.

Yhtenäistimme vielä loputkin grafiikat uuden ilmeen mukaisiksi ja koodivelhomme uudistivat nettisivut (teknisistä vaikeuksista johtuen pariinkin kertaan). Vaikeuksista selvittyämme oli hyvä ryhtyä taittamaan esitteitä, sekä taivalta kohti uudempaa, parempaa ilmettä ja toimivampaa yritystä.

Jaa tämä artikkeli!

Tuoreimmat artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.