Siistijä, ihmiskunnan pohjasakkaa?

Ajatuksia siistijän ammatista työntekijän näkökulmasta.

Reilu kuukausi takaperin olin vierailemassa kotikonnuillani Pohjois-Suomessa. Tapasin useita ystäviä, koulutovereita ja tuttuja pidemmän ajan takaa. Keskusteltiin, mitä kenellekin kuuluu. Kun vuoroni oli kertoa omasta elämäntilanteesta, sain kohdata monenmoisia reaktioita. ”No kyllähän sinusta muuhunki ois ollu” ja ”sehän on hullun rankkaa” olivat ehkä kaksi kaikkein herättävintä kommenttia. Vahvana persoonana otin kommentteja ja ajatuksia vastaan positiivisella mielellä. Ne saivat oikeasti ajattelemaan, miksi jaksan ja haluan tehdä siistijän työtä.

Mutta miksi minä teen tätä työtä? Tässä työssä saan toteuttaa itseäni. Olen persoonaltani tarkka ja luotettava – sitä mitä asiakkaat meiltä odottavatkin. Pidän myös siitä että näen työni tuloksen heti ja saan asiakkaat tyytyväisiksi. Ja mikä parhainta – fyysinen kunto ei pääse rapistumaan. Ja vaikka tämä kuulostaakin niin kliseeltä, jokainen päivä on erilainen.

Tämä työ ei kaikille sovi, sehän on päivänselvää. En osaisi kuvitellakaan itseäni rekankuljettaksi ja tuskin rekankuljettaja itseään siistijäksi. Olen löytänyt paikkani yhteiskunnassa ja voin olla siitä ylpeä.

Pienessä ja hyvinvoivassa yrityksessä meillä jokaisella työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Työilmapiiri on terve ja asioista puhutaan avoimesti. Kenenkään meistä ei tarvitse pelätä selän takana puhumista ja kaikkien kanssa työskennellään mutkattomasti ja iloisin mielin. Ja tämä varmasti välittyy myös asiakkaillemme!

Joka aamu on mukava herätä uuteen päivään kun saa yhdessä työtoverin kanssa lähteä kohti haasteita. Ajomatka kuluu joutuisasti työkaverin kanssa rupatellen. Aamuasiakkaalle mennessä kuulen sanat: ”Ollaan me teitä jo niin odotettukin!” Oma fiilikseni nousee taas kohisten. Positiivinen vastaanotto ja meidän odottaminen saa tuntemaan työpanokseni todella tärkeäksi.

Meidän antama työpanos on useille asiakkaillemme välttämättömyys. Tällä tavoin saamme parannettua sekä yksittäisten ihmisten että koko yhteiskunnan hyvinvointia. Ja tästä taas tämä noidankehä jatkuu. Sairauspoissaolot vähentyvät kun ei tarvitse päätä vaivata kodin siivoamisella kaiken muun stressin ohessa. Kauppaankin on mukava mennä, kun siistijät pitävät hyvää huolta sen puhtaanapidosta. Kaikki mutkat huomioon ottaen koko valtio voi paremmin. Eikä tämä meidän antama työpanos ole ainut mikä koko yhteiskunnan hyvinvointia parantaa.

Tiedän, että jotkut aliarvioivat siistijän ammattia. Mutta entäpä jos meitä ei olisikaan? Mitä luulet, kuinkahan monta eri tautia saisit sairaalassa käydessäsi, miltä sinun rappusi näyttäisi tai miltä tuntuisi mennä roskia pursuilevaan ostoskeskukseen? Halu siisteyteen on yksi ihmisen perustarpeista.  Me haluamme auttaa niitä, jotka arvottavat vapaa-aikansa kotityötä korkeammalle, tai jotka eivät työhön kykene esimerkiksi fyysisistä syistä. Meitä siistijöitä kun ei voida korvata roboteilla. Niin, ehkä me ei mitään pohjasakkaa ollakaan. Onneksi!

Jaa tämä artikkeli!

Tuoreimmat artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.