SoiliJokunen hetki sitten yrityksen perustaja ja pääomistaja, siskoni Saana jäi äitiyslomalle. Jo raskausaikana sovimme tulevan poissaoloajan työnjaosta ja siirryin pikkuhiljaa tekemään myös osaa Saanan työtehtävistä. Otin aiempaa isomman palan vastuuta yrityksestä.
Vastaan nyt henkilöstön/työnjohdon lisäksi muutoksen myötä myös mm.myynnistä.
Kun ajattelen aikaa kuusi vuotta taaksepäin, en olisi silloin osannut kuvitella, että olen tässä tilanteessa. Silloinen haaveeni oli valmistua luokanopettajaksi. Tiedättehän pikkutytöltä kysytyt kysymykset- mikä sinusta tulee isona. Olin haaveillut opettajan alasta jo silloin, joten en edes osannut kyseenalaistaa haavettani. Kesätöinä ensin tekemäni työ kuitenkin imaisi minut mukaansa, ja nälkä alaa kohtaan nousi työtä tehdessä. Annoinkin siis oman koulupaikkani jollekkin enemmän sitä haluavalle.
Perheyritys tuntuu olevan kiinnostava aihe, se herättää usein monenlaisia kysymyksiä.  Yleisimmät kysymykset ovat ”miten voit siskosi kanssa olla samassa paikassa töissä” ja ” miten te voitte olla vielä väleissä”.
Itseasiassa se, että tätä kysytään usein, muistuttaa minua siitä, että entä jos asiat eivät olisikaan näin hyvin. Se kun tuntuu joskus vähän liikaa jo itsestäänselvyydeltä. Meillä on yhteistyö ollut alusta saakka avointa ja mutkatonta, joten ristiriitoja ei ole ollut. Kaikesta on selvitty puhumalla ja avainsana on toisen kuunteleva arvostus.
Olen nuori, ja kuulen myös usein hämmennystä siitä, kuinka olen tällaisen vastuun ottanut. Minusta on hienoa, että olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Minulla on mahdollisuus toteuttaa ja kehittää itseäni, luoda uutta, ja tehdä työtä mistä aidosti nautin. Ja tämän kaiken kun voi tehdä luottavaisin mielin kun tukena on huikea verkosto. Sana kiitos tässä kohti tuntuu niin pieneltä.
Haluan, että jokaisella on työ, jota haluaa oikeasti tehdä. Kun tekee työtä sydämestään, sillä on kauaskantoinen merkitys. Omalla panoksellani haluan luoda niin hyvät puitteet jokaiselle meidän nykyisille ja tuleville työntekijöille kuin vain on mahdollista. Kun minun on hyvä olla, on työntekijöillä hyvä olla. Ja sama toisin päin.
Kaikille muille kehittymisenhaluisille nuorille reseptiksi- Myönnä virheesi, ota niistä opiksi, älä toista samaa virhettä. Mene mukavuusalueesi ulkopuolelle, kasvu ja kehitys tapahtuu siellä. Arvosta kaikkia ihmisiä. Joka ilta kun menet nukkumaan, huolehdi että olet tehnyt kaiken sovitun ja tyhjennä loput päässä pyörivät asiat paperille tai seuraavan päivän kalenteriin. Mutta muista myös, että rankka työ ja kehitys vaatii vastapainoa, urheile ja nauti luonnosta.
Kehittymisen nälkää ravitsee parhaiten se että yrittää!
Lykkyä jokaikiselle nuorelle uraputken alkutaipaleelle!
Toivottelee Soili :-)