Kun yrittäjä sairastuu

Kun yrittäjä sairastuu IMG_0334-2

Kun valitellaan korkeista veroista, nutistaan huonosta terveyspalvelusta, ikistään että töitä ei ole ja Suomi on näin muutoinkin ihan paska maa, silloin asiat vain ehkä omalla kohdalla on liian hyvin. Harmillista mutta totta, silloin siitä hyvästä ja terveestä tilanteesta ei osaa oikeasti olla kiitollinen.
Päätin kertoa oman tarinani sairastumisesta sen henkilökohtaisuudesta huolimatta ja toivoa, että edes yksi ihminen heräisi arvostamaan ja huomaamaan niitä hyviä asioita omassa elämässään ja itsessään eikä keskittyisi nutisemaan asioista mitkä ei toimi.

Kevät 2014 oli elämäni suurinta pelon aikaa.
Pelkäsin sekä terveyteni että yritykseni puolesta niin että välillä tutisin.

Kaikki alkoi vuoden 2013 loppupuolella.
Aloin olla kipeenä useammin. Mahaan sattui ja housut painoi. Silloin vielä harrastin itselleni mielekästä kamppailulajia ThaiBoxingia, mutta jossain kohtaa sekin oli lopetettava siksi että en kestänyt mahaan kohdistuvia iskuja enkä kokenut että on reilua treenata siten, että tunnin alussa luetellaan parille litania mitä mulle kamppaillessa saa tehdä ja mitä ei.

Elelin ongelman kanssa ja koitin eri ruokavalioitakin- josko vatsakivut johtuisivat siitä.
Ongelmat silti vain pahenivat pahenemistaan, kunnes tilanne kärjistyi jo niin pahaksi, että keskikroppa alkoi kramppailemaan. Yksi aamu suihkun jälkeen mahaan sattui niin paljon että olin kaksinkerroin, väänsin itkua ja koitin huutaa miestä apuun.
Tällöinkään ei sitkeä sissi (=lue: hölmö) vielä luovuttanut. Hakeuduin kuitenkin jossain näillä paikkein Koskiklinikalle tutkimuksiin.

Koskiklinikka laittoi lähetteen julkiselle puolelle, josta tulikin jatkotutkimuksiin kutsu piakkoin. Kävin verikokeissa ja kaiken maailman testeissä, ja jäin odottamaan vastauksia.

Olin jo tottunut kramppeihin ja kaksin kerroin välillä vietettäviin hetkiin, mutta eka kerran kun minulta lähti jalat kivun vuoksi alta niin aloin olla oikeasti huolissani. Lähdin kuitenkin töihin normaalisti ja tapahtuma unohtui.

IMG_0392Yksi päivä maalis-huhtikuun taitteessa ollessani palaverissa, tunsin tutun kasvavan paineen mahassa, ja jotenkin tiesin että kohta käy köpelösti. Sanoin käyväni varastossa tarkistamassa yhden asian, sillä tiesin että naama ei pysy kauaa enää peruslukemilla. Painelin varastohuoneeseemme ja läppäsin oven kiinni. Taitoin itseni kaksin kerroin, sillä joskus se auttoi ja laukaisi kivun. Hetken kuluttua kumminkin kipu yltyi ja oli jo hankala olla huutamatta. Silmissä sumeni ja römähdin lattialle. Tästä toettuani ajattelin että nyt on oikeasti jotain pielessä. Palasin takaisin kipuaallon mentyä ohi ja pyrin lopettamaan palaverin mahd.nopeasti.
Soitin sairaalaan ja lähdinkin käymään siellä sitten samantien.

Röntgen- ja ultrakuvista kun ei saatu tarpeeksi tarkkaa selkoa mikä oli vialla, minut laitettiin leikkausjonoon.
Tässä välillä kuitenkin sain elämäni hirveimmän kirjeen.

Eräs iltamyöhä tultuani kotiin tuttuun tapaan rupesin purkamaan kirjepinkkaa. Laskuja- uusin verovelkatodistus- ja muuta vastaavaa. Vereni seisahtuivat kun avasin lääkärini lähettämän kirjeen.
Veriarvoistani oli huomattu että jokin tietty markkeri oli koholla, josta syystä leikkaus tehdään niin pian kuin mahdollista. Lääkäri pyysi soittamaan saatuani kirjeen. Iltamyöhä kun oli, minun oli odotettava seuraavaan päivään. Googlasin lääkärin antamaa markkeria, ja sain pitkän haravoinnin jälkeen selville että mahdollisuuksia oli oikeastaan tasan kaksi- kasvaimia hyvälaatuisina taikka pahanlaatuinen syöpä.
Voi kuvitella nukuinko paljoa sinä yönä.

Minut leikattiin 2vk päästä tästä kirjeestä. Minulla oli siis 2vk aikaa saada omat työtehtäväni yrityksessä sille mallille, että pystyin olla pitemmän aikaa pois toiminnasta.
Olin huolissani mutta en ehtinyt silti huolia, sillä kaikki aika meni opettaessa siskolleni Soilille tärkeitä asioita mitä oli tiedettävä hommasta suoriutuakseen.
Soili oli onneksi jo aiemmin osallistunut vahvasti yrityksen erilaisiin tehtäviin, joten suurin osa oli ennalta tuttua.

IMG_0359-4 Leikkauspäivä koitti. Toukokuisena torstai-aamuna mieheni saatteli minut sairaalaan. Ennen nukuttamista olin vielä puhelimessa ja hoidin muutamat työjutut.
Tässä vaiheessa vielä kukaan ei tiennyt mikä on tuomio.

Heräsin myöhemmin iltapäivällä, ja jonkun ajan kuluttua leikkaava lääkäri tuli kertomaan ilouutisia. Minulla oli kyllä kasvustoa- mutta hyvänlaatuista mitä ilmeisimminkin, ja kaikki oli saatu poistettua.
Olin onnellinen ja huojentunut toisesta juuri saamastani elämästä.
Peli ei ollut menetetty.

Tästä alkoi palautuminen, joka vielä pitkittyi täysin omasta syystäni. Jälkeenpäin nauran itselleni- olin kuin lintu joka totuttuaan lentämään vapaana ei kestänyt vankeutta vaan räpisteli kokoajan. Vankeudella tarkoitan vuodelepoa.
Sain pitkän sairausloman ja nostelu/kantelukiellon yms, mutta siitä huolimatta touhusin kaikkea. Leikkaushaava repesi ja tulehtui. Tyhmästä päästä siis kärsii koko ruumis.

Usea kysyy, miten tämä kaikki vaikutti henkilökohtaiseen talouteeni.
Sen voin sanoa, että kriisin hetkellä yrittäjä on aika heikoilla talouden näkökulmasta. Turva ei ole sama kuin työntekijällä- iso lovi ja menetys tuli lompakkoon. En kuitenkaan näe järkeväksi laskea tai ajatella asiaa sen kummemmin, olen ennemmin tyytyväinen että hommat hoitui yrityksen puolella paremmin kuin upeasti ja ennenkaikkea että en ole kuolemansairas. Millä olisi enää merkitystä jos olisinkin ollut vakavasti sairas? No miksi sitten niitä asioita murehtia muutenkaan?

IMG_0338 Sairaalassa illalla kuulin erään potilaan valittavan huonosta ruoasta, likaisista lattioista. Ehkä se oli vain oman pahan olon purkamista. Itse koin, että kaikki hoitui enemmän kuin upeasti. Eihän se ruoka nyt gourmeeta ole, mutta syötävää kyllä.  Palvelu puolestaan oli ystävällistä, kirurgi oli taitava, ja erityisplussan annan kyllä siitä, että vaikka yleislääkäreiltä usein saakin hyvin tuttuja vastauksia ”buranaa ja lepoa”, Suomen erikoislääkärit ovat aivan huippuluokkaa. Koin, että todellisen hädän ollessa päällä apua saa oikeasti ja nopeasti. Itse jos joutuisin leikkausjonoon milloin tahansa uudelleen, roikkuisin siellä mielelläni mikäli tilanne ei olisi kiireellinen, sillä tiedossa on nyt miten homma menee- todellisen kiireen omaavat siirretään etusijalle.
Yrittäjänä maksan moninkertaista veroa, joka reiästä jonnekin ja eri muodoissan. Kyllä täytyy silti sanoa, että suurinpiirtein kun tiedän mitä leikkaus kustansi, ja vaikka veroasiat voisivat paremminkin olla, olen silti ihan tyytyväinen nykytilanteeseen.

 

Jälkeenpäin ajateltuna vaikka luulen ja uskottelen, että tämä ei heijastunut mihinkään yrityksessä, niin tunnustettava on että onhan varmasti hieman heijastunutkin. Asiat kyllä hoituivat aivan kuin en olisi poissa ollutkaan, josta olen isossa kiitollisuudenvelassa miehelleni Henkalle, sekä siskolleni Soilille. Myös koko henkilöstö ja muu tukiverkko ansaitsee nöyrimmät kiitokseni- ilman teitä yritys ei olisi pyörinyt minulle hankalana aikana. Asiakkaille puolestaan iso kiitos ymmärryksestä.

Ihania talvisia aurinkopäiviä kaikille lukijoillemme! Toivotan jokaikiselle terveyttä ja sitä positiivista mieltä ja ajattelutyyliä. :-)

Jaa tämä artikkeli!

Tuoreimmat artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sivusto on suojattu reCAPTCHA:lla ja Googlen tietosuojalauseke ja käyttöehdot pätevät.